Öljystä maalämpöön

 Alkuperäisen öljylämmityksen halusimme vaihtaa ekologisempaan ja käyttökustannuksiltaan halvempaan lämmitysmuotoon. Vesikiertoinen patterilämmitys on sinällään vielä tänäkin päivänä ihan asiallinen systeemi, kunhan veden saisi lämpenemään edullisemmin. Myyjät puhuivat, että olivat pärjänneet alle 2000 litralla öljyä vuodessa. Kyseessä oli tosin iäkkäämpi pariskunta, mutta silti lukemat kuulostivat hieman optimistisilta tuon kokoiseen taloon. Lisäksi meitä olisi 2 aikuista ja 3 lasta, joten esimerkiksi veden käyttö lisääntyisi huimasti. Pyysimme muutaman eri tarjouksen, pääasiassa maalämmöstä. Keskustelua käytiin myös ilmasta veteen lämmitysjärjestelmästä, joka kiehtoi halvemman hankintahintansa ja helppouden vuoksi (ei tarvitse toimenpidelupaa ja naapurien kuulemista). Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että vesikiertoisessa patterilämmityksessä ilmasta veteen pumpun hyötysuhde on huonompi, kuin jos kyseessä olisi ollut vesikiertoinen lattialämmitys. Lauhoilla keleillä pumppu todennäköisesti tuottaisi riittävän tehokkaasti vielä lämpöä, mutta jos kovempia pakkasia tulisi, olisi maalämpö paljon tehokkaampi. Lisäksi saimme maalämmöstä vielä hyvän tarjouksen ja halusimme niin sanotusti pelata varman päälle.

Alkuperäinen öljykattila ja -poltin

Myyjät olivat uusineet uuden öljysäiliön, kattilan sekä polttimen vuonna 1998, joten laitteistolla olisi ollut vielä käyttöikää jonkin verran jäljellä. Kuitenkin kun remonttia olimme tekemässä joka tapauksessa, todettiin että lämmitysmuodon vaihto onnistuisi helpoiten muun remontin yhteydessä. Tämän ikäisissä taloissa lämmitysputket kulkevat pohjalaatan sisällä tai hiekassa sen alla. Ei tarvitse olla kummoinen Sherlock ymmärtääkseen mitä ongelmia liittyy piilossa oleviin putkiin ja mahdollisiin vesivuotoihin. Joten alkuperäiset putket poistetaan käytöstä ja vedetään pattereille uudet putket pintavetona. Vanhat patterit todettiin hyväkuntoisiksi ja niihin tulee uudet termostaatit ja säätimet. Alkuperäiset putket tyhjennetään ja ne saavat jäädä muutoin paikoilleen perustuksiin.

Olohuoneen katon rajassa pattereille uusia putkia

Maalämpökone odottelee asennusta. Painoa vajaa 400kg

Yhden miehen poraustyömaa.

Tästä 230metria suoraan alaspäin.

Kuten aiemmin totesin, että halusimme ottaa varman päälle, mutta ei tämä maalämpö niin varma nakki sitten ollutkaan. Lähinnä isoimmat kysymykset liittyvät nimenomaan itse kaivon poraamiseen. Ensinnäkin hinnoittelussa on syytä tarkistaa paljonko urakkahintaan kuuluu suojaputkea ja mikä on putken hinta sen jälkeen urakassa sovittu määrä ylittyy. Suojaputkea tarvitaan niin paljon, kunnes peruskallio löytyy. Meillä hintaan kuului 9m suojaputkea ja tämän jälkeen sen hinta oli noin 70e/metriltä. Peruskallio löytyi 27metrin syvyydestä, joten siitä voi laskea paljonko hinta tuli nousemaan aiemmasta urakkahinnasta. Tämä perustuu siihen, että ei porausfirma voi tietää kuinka syvällä kallio on joten riski on rakennuttajan. Kallion syvyyden paikallistamiseksi on olemassa laitteisto ja tekijät mutta se maksaa enemmän kuin 40 metriä suojaputkea. Yleensä peruskallio löytyy kohtuu läheltä, alle 20 metristä, riippuen toki paikasta. Kun kallio oli paikannettu, ei jännitys vielä siihen loppunut. Seuraavaksi piti löytää vettä. Tuolta voi tarkastella kuinka maalämpö toimii, mutta sanotaanko näin että ilman vettä, ei synny kallion sisällä lämmönvaihtoa putkiston ja maaperän välillä. Meidän onneksi vesi löytyikin muutama metri peruskallion löytökohtaa syvemmältä ja seuraavana päivänä onkalo oli lähes täyttynyt vedellä. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Laskennallisesti säästöä pitäisi tulla öljyyn verrattuna noin 2000e/vuodessa, jolloin kone on kokonaiskustannuksineen hankkinut itsensä takaisin noin 10 vuodessa. Hankinta-aikaa pienentää myös ARA:lta saatava energia-avustus jota myönnetään tietyin ehdoin. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin energia-avustus haetaan kunnalta, joka hakee sen sitten ARA:lta.

Seuraavat vaiheet ovat vanhan kattilan purkaminen ja uuden pumpun asentaminen sekä käyttöönotto.